Cài đặt Steam
Đăng nhập
|
Ngôn ngữ
简体中文 (Hán giản thể)
繁體中文 (Hán phồn thể)
日本語 (Nhật)
한국어 (Hàn Quốc)
ไทย (Thái)
Български (Bungari)
Čeština (CH Séc)
Dansk (Đan Mạch)
Deutsch (Đức)
English (Anh)
Español - España (Tây Ban Nha - TBN)
Español - Latinoamérica (Tây Ban Nha cho Mỹ Latin)
Ελληνικά (Hy Lạp)
Français (Pháp)
Italiano (Ý)
Bahasa Indonesia (tiếng Indonesia)
Magyar (Hungary)
Nederlands (Hà Lan)
Norsk (Na Uy)
Polski (Ba Lan)
Português (Tiếng Bồ Đào Nha - BĐN)
Português - Brasil (Bồ Đào Nha - Brazil)
Română (Rumani)
Русский (Nga)
Suomi (Phần Lan)
Svenska (Thụy Điển)
Türkçe (Thổ Nhĩ Kỳ)
Українська (Ukraine)
Báo cáo lỗi dịch thuật
En vain mahtanut mitään sille, että tutustuessamme ihastuin häneen. Ihastuminen sekoitti pääni totaalisesti ja tuhosi lopulta koko orastavan kaverisuhteen. Nykyään kaveeraaminen olisi turhan awkwardia, joten ei siitä enää oikein mitään tule. Meillä ei ole mitään toisiamme vastaan, mutta yhdessä hengaaminenkin tuntuisi jotenkin luonnottomalta sen jälkeen kun ihastumiseni tuli ilmi.
Ei tässä edes niinkään harmita se, ettei meille syntynyt mitään romanttisista säätöä. Turhauttaa vaan aika paljon kun menetin potentiaalisen hyvän kaverin! Meillä oli paljon yhteistä ja huumorintajut ja kemiat osuivat oikein hyvin yksiin.