Установить Steam
войти
|
язык
简体中文 (упрощенный китайский)
繁體中文 (традиционный китайский)
日本語 (японский)
한국어 (корейский)
ไทย (тайский)
Български (болгарский)
Čeština (чешский)
Dansk (датский)
Deutsch (немецкий)
English (английский)
Español - España (испанский)
Español - Latinoamérica (латиноам. испанский)
Ελληνικά (греческий)
Français (французский)
Italiano (итальянский)
Bahasa Indonesia (индонезийский)
Magyar (венгерский)
Nederlands (нидерландский)
Norsk (норвежский)
Polski (польский)
Português (португальский)
Português-Brasil (бразильский португальский)
Română (румынский)
Suomi (финский)
Svenska (шведский)
Türkçe (турецкий)
Tiếng Việt (вьетнамский)
Українська (украинский)
Сообщить о проблеме с переводом
En vain mahtanut mitään sille, että tutustuessamme ihastuin häneen. Ihastuminen sekoitti pääni totaalisesti ja tuhosi lopulta koko orastavan kaverisuhteen. Nykyään kaveeraaminen olisi turhan awkwardia, joten ei siitä enää oikein mitään tule. Meillä ei ole mitään toisiamme vastaan, mutta yhdessä hengaaminenkin tuntuisi jotenkin luonnottomalta sen jälkeen kun ihastumiseni tuli ilmi.
Ei tässä edes niinkään harmita se, ettei meille syntynyt mitään romanttisista säätöä. Turhauttaa vaan aika paljon kun menetin potentiaalisen hyvän kaverin! Meillä oli paljon yhteistä ja huumorintajut ja kemiat osuivat oikein hyvin yksiin.