Steamをインストール
ログイン
|
言語
简体中文(簡体字中国語)
繁體中文(繁体字中国語)
한국어 (韓国語)
ไทย (タイ語)
български (ブルガリア語)
Čeština(チェコ語)
Dansk (デンマーク語)
Deutsch (ドイツ語)
English (英語)
Español - España (スペイン語 - スペイン)
Español - Latinoamérica (スペイン語 - ラテンアメリカ)
Ελληνικά (ギリシャ語)
Français (フランス語)
Italiano (イタリア語)
Bahasa Indonesia(インドネシア語)
Magyar(ハンガリー語)
Nederlands (オランダ語)
Norsk (ノルウェー語)
Polski (ポーランド語)
Português(ポルトガル語-ポルトガル)
Português - Brasil (ポルトガル語 - ブラジル)
Română(ルーマニア語)
Русский (ロシア語)
Suomi (フィンランド語)
Svenska (スウェーデン語)
Türkçe (トルコ語)
Tiếng Việt (ベトナム語)
Українська (ウクライナ語)
翻訳の問題を報告
En vain mahtanut mitään sille, että tutustuessamme ihastuin häneen. Ihastuminen sekoitti pääni totaalisesti ja tuhosi lopulta koko orastavan kaverisuhteen. Nykyään kaveeraaminen olisi turhan awkwardia, joten ei siitä enää oikein mitään tule. Meillä ei ole mitään toisiamme vastaan, mutta yhdessä hengaaminenkin tuntuisi jotenkin luonnottomalta sen jälkeen kun ihastumiseni tuli ilmi.
Ei tässä edes niinkään harmita se, ettei meille syntynyt mitään romanttisista säätöä. Turhauttaa vaan aika paljon kun menetin potentiaalisen hyvän kaverin! Meillä oli paljon yhteistä ja huumorintajut ja kemiat osuivat oikein hyvin yksiin.