He ottivat pelaajat maalitaulukseen.

Pelaajat.

Me olemme ryhmä ihmisiä, jotka istuvat tuntien, päivien ja jopa viikkojen ajan suoriutuaksemme vaikeimmasta ja henkisesti haastavimmista tehtävistä. Uudestaan, uudestaan, ja yhä uudestaan, ja kaikki vain yksittäisen symbolisen merkin takia joka ilmaisee meidän tehneen tämän kaiken.

Me rankaisemme itseämme tekemällä asioita joita muut pitäisivät kidutuksena, koska meidän mielestämme se on hauskaa.

Me käytämme suurimman osan ellei jopa kaiken vapaa-aikamme optimoidessa kuviteellisen pelaajahahmon ominaisuuksia saadaksemme irti jokaikisen ylimääräisen vahinkopisteen per sekunti.

Monet meistä ovat tehneet uransa tekemällä juuri näitä asioita: kulkemalla läp harmaan kiven, koko päivän, aina samat tehtävät yhä uudelleen, satoja kertoja siihen pisteeseen, jossa tiedämme kaikki yksityiskohdat niin, että jotkut ovat saavuttaneet jopa pelinirvanan jossa he voivat kirjaimellisesti pelata näitä pelejä silmät sidottuina.

Eikö näillä ihmisillä ole aavistustakaan siitä, kuinka monta ohjainta on murskattu, järjestelmiä ylikuumentunut, levyjä ja pelikasetteja tuhouttu turhautumisen vuoksi? Joita voi myöhemmin pitää kerskailuoikeutena?

Luulevatko nämä ihmiset oikeasti että he voisivat voittaa tämän taistelun? He ottavat meidän viihteen? Me olemme jo rakentamassa uutta ilman heitä. He ottavat meidän pelinkehittäjämme? Pelaajat eivät ole arkoja heittämään rahojaan jonnekin muualle, tai jopa tehdä pelimme itse. He luulevat että meidän kutsuminen rasisteiksi, naisvihaajiksi, raiskauspuolustajiksi muuttaa meitä jollakin tapaa? Meitä on kutsuttu paljon ilkeämmillä nimikkeillä 10-vuotiaiden toimesta huonon mikrofonin välityksellä. He valitsivat taistelun ryhmää vastaan joka on jo turtunut heidän käyttämiin strategioihin ja metodeihin. Jotka nauttivat heidän uhkailemastaan näännytyssodasta. Jotka ottavat sen haastena kun he kertovat että meillä ei ole enää väliä. Meidän pakkomielteemme todistaa että voimme sen jälkeen kun meille on kerrottu että emme voi, on niin syvällä juurtunut meihin kaikkien vuosien jälkeen kun isoveljemme/-siskomme ja ystävät nauroivat meille miten säällittäviä olimme aikoinaan, on johtanut siihen että ihmisten todistaminen vääräksi on muuttunut oikeaksi tarpeeksi; hiotuksi refleksiksi.

Me olemme luonteeltaamme kilpailuhenkisiä, periksiantamattomia. Me rakastamme haastetta. Huonoin päätöksesi oli haastaa meidät. Sinä et ole erikoinen, sinä et ole omaperäinen, sinä et ole ensimmäinen; sinä olet vain yksi pomotaistelu lisää.