21.10.2019 // Kerran eleli Suomessa nuori pelaajalegenda, Jorvi – nimi, joka kuiskattiin varovaisesti RL-areenoilla, kuin myrskyn enteilevä tuuli. Hän oli Suomen lupaavin Rocket League -pelaaja, reaktiot nopeammat kuin valonsäde ja pelisilmä terävä kuin revontulten leikissä loistava jääkide.

Mutta eräänä päivänä, juuri kun hänen nimensä alkoi kiiriä kansainvälisille areenoille, Jorvi katosi. Hän ei jättänyt viestiä. Vain huhut jäivät, ja yksi niistä kuului: "Jorvi on lähtenyt vuorille. Pelaamaan. 1v1."

Ylhäällä, missä ilmanpaine oli alhainen ja nettiyhteys vieläkin heikompi, Jorvi harjoitteli yksin. Ei valmentajaa, ei tiimiä – vain hän ja peli. Hän haastoi itsensä joka päivä, pelaten varjoaan vastaan, kehittäen mekaanisia taitojaan kuin mestariseppä takomassa miekkaa. Hän opetteli kärsivällisyyttä, luovuutta ja hallintaa. Vuorten hiljaisuudessa jokainen klikkaus oli rukous, jokainen peli palanen suuremmasta oivalluksesta.

Vuosia ei mennyt, mutta aika vuorilla oli kuin toinen ulottuvuus. Ja sitten eräänä aamuna, sumun väistyessä ja vuorituulen laulaessa säveliään, Jorvi laskeutui alas. Hän palasi ihmisten pariin – mutta ei enää pelkkänä lupauksena.

Hän oli nyt legenda tekeillä. -Nevula