Ismo kulkee, ei kiire minne,
sydän sykkii lempeä sinne.
Pihlajakadulla saarnaa soi,
rauhan sana kaikkialle voi.

Torin laidalla kahvikuppi,
ystävyyden silta – ei katkennut rippi.
Ei vihaa kanna, ei kaunaa jää,
Ismon sydän vain hyvää näkee tää.

Vaikka elämä lyö ja kohtalo keikkuu,
Ismon usko ei murene veitsiin tai peikkuihin.
Lähimmäisilleen lohdun tuo,
rakkauden siemenet multaan luo.

Ei pelkää puhua suoraan tai nöyrtyä,
sovinnon siltana seistä ja hyötyä.
Ismo ei ole vain kauppias suotta,
vaan rakkauden sanansaattaja vuotta toista.

Siis kuunnelkaa kansa ja ottakaa vaari,
Ismo Laitela, tuo hyvyyden saari.
Hän opettaa meille – älkää vihatko,
vaan rakastakaa, sopikaa, eläkää toivossa!