Hes reaction time is like clockwork… until it’s not. He walks into a room, clearly hear an enemy approaching, but somehow freeze up in panic and shoot a wall instead of their target. You could give them the most powerful weapon, and they’d find a way to accidentally drop it, or worse, throw a grenade at their own feet, watching in slow motion as it bounces right back and takes out the team.

It's as if they’ve unlocked some secret level of potential — just never quite reached it in-game. A true paradox of brilliance and baffling missteps. But at the end of the day, hes still having fun, and somehow, hes chaos keeps the team on their toes, whether it's for victory or hilarious defeat. Hes a true enigma: one minute, a tactical mastermind; the next, a walking disaster, all while staying impossibly humble about both.

Top Guy still :)

+rep musta johtaja muttei veli

+rep rehti ja reipas

Now I know why Finland has so many lakes, all they do is cry

Että mua naurattaa et vielä nykyään on porukkaa mitkä ei kestä ruuassa poltetta yhtään, ja varsinkin jos ne kuvittelee vielä olevansa miehiä. Eilen illanistujaisissa tehtiin ruuat kaikille parhaan kaverin kanssa ja kysyttiin et kai kaikille on ok et maustetaan sitä vähän ja kaikille kävi. Laitettiin sit siihen Blairsin Pure Death kastiketta pullollinen makua antamaan.

Siinä sit kun ruokaa ruvettiin syömään ni kaikki muut paitsi mä ja se toinen kokkaaja rupes hikoileen ja itkeen et on liian tulista, oltiin vaan et mitä helvettii, eihän toi oo ees paha vielä! Mulla sit sattu löytyyn jotain eldoradon jalapenoja ni heitin purkin pöytään ja sanoin et vetäkää siitä mammanpojat et vähän helpottas.

Olin vielä varannut koko porukalle illaks baaria varten Chilipääpipot, mut eihän noille mammareille kehdannu niitä ees antaa. Joillekin ilmeisesti se suola ja pippuri on ruuan maustamiseen ihan tarpeeksi.